Johanneksenleipäpuu (Ceratonia siliqua)

Johanneksenleipäpuu on tyypillinen Välimeren Espanjalle . Sitä tavataan yleisesti avomailla, mutta myös monissa perinteisissä hedelmätarhoissa. Maanviljelijät ovat löytäneet sille monia tärkeitä käyttötarkoituksia, ja me puutarhanharrastajat voimme myös nauttia siitä arvostaen sen oksien tarjoamaa tiheää varjoa ja sen koristearvoa, joka vain kasvaa sen iän myötä.

Lisäksi puhumme kasvista, joka selviää tyypillisestä Välimeren kuivuudesta, joka voi helposti kestää noin kuusi kuukautta keväästä alkaen, sekä rankkasateiden aiheuttamista tulvista loppukesästä.

Mikä on johanneksenleipä?

Johanneksenleipäpuu on Välimeren altaalta kotoisin oleva ikivihreä puu. Se voi kasvaa 10 metrin korkeuteen, jos sille annetaan mahdollisuus ja se kasvaa yksinään , vaikka puutarhoissa on yleisempää nähdä enintään 5–6 metrin korkuisia yksilöitä. Kruunu on pyöreä ja koostuu vihreistä pariliuskaisista lehdistä.

Sen runko pysyy nuorena hoikkana, mutta vuosien varrella se voi saavuttaa noin 60–70 senttimetrin paksuuden. Se on myös erittäin tukeva, vaikkakin se taipuu vääntymään iän myötä. Sen juuret ovat vahvat ja pitkät, ulottuen jopa 40 metrin päähän rungosta , kaksi ominaisuutta, joiden ansiosta ne voivat etsiä ja käyttää pohjavettä.

Kukat ovat pieniä, terälehdettömiä ja vaaleanvihreitä . Ne kukkivat vanhempien oksien kukkavarsissa keväällä. Hedelmät ovat johanneksenleipäpuun palkoja, kovia, tummanruskeita palkoja, jotka voivat kasvaa noin 30 senttimetrin pituisiksi. Niiden sisällä on tahmainen hedelmäliha, joka suojaa siemeniä.

No, tämä massa on syötävää ja sillä on makea maku . "Haittapuolena" on, että se alkaa kantaa hedelmää vasta noin 7 vuotta istutuksen jälkeen, mutta kun se on alkanut, se voi tuottaa jopa 200 kiloa palkoja, jotka korjataan loppukesästä.

Sen tieteellinen nimi on Ceratonia siliqua , mutta se tunnetaan paljon paremmin yleisnimillään: johanneksenleipäpuu, meskiitti ja meskiitti. On tärkeää erottaa se amerikkalaisesta meskiittipuusta, joka kuuluu Prosopis-sukuun. Prosopis on puu, jolla on usein piikkejä ja jonka kaksiparilehtiset lehdet ovat paljon ohuempia kuin Ceratonia siliqualla.

Mikä se on?

Välimeren johanneksenleipäpuuta on käytetty ja käytetään edelleen rehuna varjon antajana, ja myös sen hedelmäliha on syötävää . Suhteellisen uusi käyttötarkoitus on bonsaipuuna: koska se kasvaa hitaasti, siitä on mahdollista saada lähes täydellisiä johanneksenleipäpuubonsaipuita.

Siemenet eivät ole syötäviä. Ne ovat erittäin, erittäin kovia. Mutta ne palvelevat yhtä asiaa: istuta ne. Tällaisen puun saaminen vie aikaa, mutta se on kokemus, joka auttaa meitä oppimaan, kuinka se kasvaa ja kuinka sitä hoidetaan.

Lopuksi puu on erittäin kovaa ja kestävää, joten sitä arvostetaan huonekalujen ja käsitöiden valmistuksessa.

Johanneksenleipäpuun ominaisuudet

Massa on ripulia ehkäisevää ja kylläisyyttä lisäävää, ja siksi se voi auttaa painonpudotuksessa . Lisäksi johanneksenleipäpuun siemenistä saatavaa uutetta käytetään emulgointiaineena ja sakeuttamisaineena.

Johanneksenleipäpuun lajikkeet

Erilaisia ​​lajikkeita erotetaan, kuten nämä:

• matafelera: tummanpunaisilla paloilla.
• PehmeäHedelmä: punaruskea hedelmä ja valkoinen ja erittäin runsas hedelmäliha.
• Negrete: mustilla paloilla ja paksulla massalla.
• Roja: jossa on pienet palot ja valkoinen massa.

Kuinka pidät itsestäsi huolta?

Tämä puu tarvitsee hoitoa vain, jos se on nuori ja/tai ruukussa tai jos ilmasto ei ole ihanteellinen. Alkuperäisessä elinympäristössään, esimerkiksi Mallorcan saarella, kauneimpia yksilöitä ovat ne, jotka kasvavat luonnostaan ​​maassa ilman mitään toimenpiteitä. On kuitenkin virhe ajatella, että se olisi kestävä laji.

Siksi on tärkeää tietää, mihin se on sijoitettava, kuinka usein se kastellaan ja mitä maaperää se tarvitsee, muun muassa:

Ilmasto

Aloitetaan mielestäni tärkeimmästä asiasta: ilmastosta. Johanneksenleipäpuu voi olla erittäin helppohoitoinen kasvi, jos ilmasto-olosuhteet ovat oikeat , eli jos:

• neljä vuodenaikaa eroavat toisistaan,
• Vähintään 350 mm sataa vuodessa,
• on pakkasia, mutta vain -7 ºC ja satunnaisesti
• enimmäislämpötila ei ylitä 45 ºC

Sijainti

Sen on aina oltava ulkona siemenestä lähtien. Se tarvitsee myös suoraa auringonvaloa , muuten se ei pysty kasvamaan.

Toisaalta on muistettava, että sillä on pitkät juuret, joten on tärkeää, että se istutetaan vähintään kymmenen metrin päähän siitä, missä meillä on putkisto.

maa ja kastelu

Se kasvaa kalkkipitoisessa maaperässä, jolla on hyvä vedenläpäisevyys (eli maaperässä, joka imee ja suodattaa vettä nopeasti). Jos se on ruukussa, voit käyttää yleisruukutusmultaa, kunhan se sisältää perliittiä, kuten tätä [ Tuotteita ei löytynyt] -sivustolta.

Kastelun suhteen on tärkeää olla kohtuudella. Nuorena sitä tulisi kastella kesällä pari kertaa viikossa ja muina aikoina satunnaisesti ; mutta istutettuaan se tarvitsee toisesta vuodesta eteenpäin vain satunnaista kastelua.

Tilaaja

Voit lannoittaa keväällä ja kesällä esimerkiksi nestemäisillä tai jauhemaisilla orgaanisilla lannoitteilla. Guano ( Ei myytäviä tuotteita. ), lanta, matojen valumajäte ( Ei myytäviä tuotteita. ) tai jopa komposti auttavat sitä pysymään terveempänä.

tuholaisia

Se on erittäin kestävä . Ainoa ongelma (joka ei oikeastaan ​​ole ongelma), jonka olen huomannut, on se, että varsinkin kesällä muurahaiset voivat käyttää sen runkoa ja oksia teinä.

Sairaudet

Altis sieni-infektioille, jos sitä kastellaan liikaa ja/tai maaperä on huonosti vettä läpäisevä. Seuraavat lajit vaikuttavat siihen:

• Aspidiotus sulphureus
• Pseudocercospora ceratoniae (johanneksenpuun serkospioris)
• Roseellinia necatrix

Yleisimmät oireet ovat juurimätä, lehtien putoaminen, valkohome rungon tyvessä ja oksien kuihtuminen. Tämän estämiseksi on erittäin tärkeää varmistaa, että maaperä läpäisee vettä hyvin , ja jos se ei onnistu, on ryhdyttävä toimenpiteisiin vedenpoiston parantamiseksi. Esimerkiksi asentamalla salaojitusputkia tai luomalla kaltevuuksia.

Ja tietysti sinun tulee myös välttää liiallista kastelua.

Kertolasku

Johanneksenleipäpuuta lisätään siemenillä syksyllä , hedelmien korjaamisen jälkeen. Siemenet kylvetään turpeella ja kourallisella perliittiä täytettyyn ruukkuun ja jätetään ulos. Ne itävät koko kevään ajan.

Mitä pidit johanneksenleipäpuusta?