Johanneksenleipäpuu (Ceratonia siliqua)

Johanneksenleipäpuu on tyypillinen Välimeren Espanjan puu. Niitä on tavallista tavata avopelloilla, mutta myös monissa perinteisissä hedelmätarhoissa. Viljelijä on löytänyt sille erittäin tärkeitä käyttötarkoituksia, ja myös me puutarhurit voimme nauttia siitä, sen oksien tarjoamasta tiheästä varjosta ja koristeellisuudesta, joka vain kasvaa ikääntyessä.

Puhumme myös kasvista, joka selviää tyypillisestä Välimeren kuivuudesta, joka voi helposti kestää enemmän tai vähemmän kuusi kuukautta, alkaen jo keväästä, sekä loppukesän rankkasateiden aiheuttamat tulvat.

Mikä on johanneksenleipä?

Johanneksenleipäpuu on ikivihreä puu, joka on kotoisin Välimeren altaalta. Se voi nousta 10 metrin korkeuteen, jos siihen annetaan mahdollisuus ja jos se kasvaa eristyksissä, vaikka puutarhassa ollessa yleisintä on nähdä enintään 5-6 metrin mittaisia ​​yksilöitä. Kuppi on pyöreä, koostuu vihreistä paripinnate-lehdistä.

Sen runko pysyy nuorena ohuena, mutta vuosien mittaan sen paksuus voi olla noin 60-70 senttimetriä. Lisäksi se on erittäin vankka, vaikka vuosien mittaan se taipumus vääntyä. Sen juuret ovat vahvat ja pitkät, ulottuen jopa 40 metrin päähän rungosta., kaksi ominaisuutta, joiden avulla he voivat etsiä ja vangita pohjavettä.

Suhteen kukat ovat pieniä, ilman terälehtiä ja vaaleanvihreitä. Ne itävät kukkavarresta vanhoilla oksilla ja tekevät niin keväällä. Hedelmät ovat johanneksenleipäpapuja, kovia tummanruskeita paloja, joiden pituus voi olla noin 30 senttimetriä. Sisällä näemme, että ne sisältävät kumimaisen massan, joka suojaa siemeniä.

No, tämä hedelmäliha on syötävää, maultaan makea. "Haittapuolena" on, että se alkaa kantaa hedelmää noin 7 vuoden kuluttua istutuksesta, mutta alkaessaan se voi tuottaa jopa 200 kiloa paloja, jotka korjataan loppukesällä.

Sen tieteellinen nimi on Ceratonia piidioksidi, mutta se tunnetaan paljon enemmän yleisillä nimillään: johanneksenleipä, johanneksenleipä, johanneksenleipä, garrofera, musta johanneksenleipä, johanneksenleipä, johanneksenleipä. On tärkeää erottaa se Prosopis-sukuun kuuluvasta amerikkalaisesta johanneksenpuusta, joka on puu, jossa on usein piikkejä ja jonka kaksipinnaiset lehdet ovat paljon hienompia. Ceratonia piidioksidi.

Mikä se on?

Pohjimmiltaan Välimeren johanneksenleipäpuuta on käytetty ja käytetään edelleen rehuna varjossa ja massa myös ravinnoksi. Suhteellisen viimeaikainen käyttö on sen käyttäminen bonsaina: koska se kasvaa hitaasti, on mahdollista saada lähes täydellinen johanneksenleipäbonsai.

Siemenet eivät ole syötäviä. Ne ovat erittäin, erittäin kovia. Mutta ne palvelevat yhtä asiaa: istuta ne. Tällaisen puun saaminen vie aikaa, mutta se on kokemus, joka auttaa meitä oppimaan, kuinka se kasvaa ja kuinka sitä hoidetaan.

Lopuksi puu on erittäin kovaa ja kestävää, joten sitä arvostetaan huonekalujen ja käsitöiden valmistuksessa.

Johanneksenleipäpuun ominaisuudet

Sellu se on ripulia estävä ja kylläinen, ja siksi sitä voidaan käyttää painonpudotukseen. Lisäksi siemenistä saatua johanneksenleipäpuuuutetta käytetään emulgointiaineena ja sakeuttajana.

Johanneksenleipäpuun lajikkeet

Erilaisia ​​lajikkeita erotetaan, kuten nämä:

• matafelera: tummanpunaisilla paloilla.
• PehmeäHedelmä: punaruskea hedelmä ja valkoinen ja erittäin runsas hedelmäliha.
• Negrete: mustilla paloilla ja paksulla massalla.
• Roja: jossa on pienet palot ja valkoinen massa.

Kuinka pidät itsestäsi huolta?

Todellakin, tämä on puu, jota tarvitsee hoitaa vain, jos se on nuori ja/tai ruukussa tai jos ilmasto ei ole ihanteellisin. Niiden alkuperäpaikoilla, esimerkiksi Mallorcan saarella, kauneimpia yksilöitä ovat ne, jotka ovat maassa ja kasvavat yksinäänkenenkään välittämättä niistä. Nyt on virhe ajatella, että se on maastolaji.

Siksi on tärkeää tietää, mihin se on sijoitettava, kuinka usein se kastellaan ja mitä maaperää se tarvitsee, muun muassa:

Ilmasto

Aloitamme siitä, mikä on mielestäni tärkeintä: säästä. Johanneksenleipäpuu voi olla erittäin helppohoitoinen kasvi, jos sääolosuhteet ovat oikeat., Tarkoitan kyllä:

• neljä vuodenaikaa eroavat toisistaan,
• Vähintään 350 mm sataa vuodessa,
• on pakkasia, mutta vain -7 ºC ja satunnaisesti
• enimmäislämpötila ei ylitä 45 ºC

Sijainti

ulkona aina, koska se on siemen. Lisäksi, sinun on annettava sille suoraa auringonvaloa, muuten se ei voi kasvaa.

Toisaalta on muistettava, että sillä on pitkät juuret, joten on tärkeää, että se istutetaan vähintään kymmenen metrin päähän siitä, missä meillä on putkisto.

maa ja kastelu

Se kasvaa kalkkikivimailla, joilla on hyvä läpäisevyys (eli ne imevät vettä ja suodattavat sitä hyvällä nopeudella). Jos sinulla on se ruukussa, voit käyttää universaalia alustaa, kunhan se sisältää koostumuksessaan perliittiä, kuten tämä täällä.

Mitä tulee kasteluun, se tehdään maltillisesti. Kun se on nuori, sitä kastellaan pari kertaa viikossa kesällä ja silloin tällöin loppuvuoden; mutta kun se on istutettu maahan, se riittää kastelemaan sitä silloin tällöin toisesta vuodesta alkaen.

Tilaaja

Sitä voidaan lannoittaa keväällä ja kesällä esimerkiksi nestemäisillä tai jauhemaisilla orgaanisilla lannoitteilla. Guano (myydään täällä), lantaa, kastematohumusta (myydään täällä), tai jopa komposti auttaa sinua olemaan terveempi.

tuholaisia

Se on erittäin kovaa. Ainoa ongelma (mikä ei todellakaan ole sellaista) olen nähnyt, että varsinkin kesällä muurahaiset voivat käyttää runkoaan ja oksiaan teinä.

Sairaudet

Herkkä sienihyökkäykselle liikakastettaessa ja/tai kun maaperällä ei ole hyvää vedenpoistoa. Siihen vaikuttavat lajit ovat seuraavat:

• Aspidiotus sulphureus
• Pseudocercospora ceratoniae (johanneksenpuun serkospioris)
• Roseellinia necatrix

Yleisimmät oireet ovat: juurimätä, lehtien putoaminen, valkohomeen ilmaantuminen rungon juureen, oksien kuoleminen. Sen estämiseksi, on erittäin tärkeää varmistaa, että maaperä valuu hyvin vettä, ja jos näin ei ole, ryhdy toimenpiteisiin sen tekemiseksi. Esimerkiksi viemäriputkien asentaminen tai rinteiden luominen.

Ja tietysti sinun tulee myös välttää liiallista kastelua.

Kertolasku

Johanneksenleipäpuu kertoo siemenillä syksyllähedelmien sadonkorjuun jälkeen. Ne istutetaan ruukkuun, johon on sekoitettu kourallinen perliittiä, ja jätetään ulos. Ne itävät koko kevään.

Mitä pidit johanneksenleipäpuusta?